| |
Teksti: Jarmo Hynninen
Duurissa
ja mollissa Tanskalainen TC Electronic on tunnettu laadukkaista studioefekteistään, mutta sellaiset tuotteet kuin klassikon asemaan nousseet Chorus/Flanger-pedaali ja räkkimallinen Dynamic Delay 2290 sekä uudempi G-Force ovat luoneet merkille uskottavuutta myös kitaristien keskuudessa. Suurin este TC:n laitteiden päätymiselle jokamiehen efektiarsenaaliin on ollut hinta. Laadusta kun saa maksaa sen mukaisesti. TC:n uudet G-major ja G-minor seuraavat elektroniikkateollisuuden virtauksia: laitteet on valmistettu edullisen työvoiman Thaimaassa ja tämän kustannussäästön ansiosta suurin este TC soundiin on saatu raivattua pois tieltä. Nämä laitteet ovat tavallisenkin vinguttajan kukkarolle sopivia. G-Major on yhden räkkiyksikön multiefektilaite, joka on suunnattu erityisesti kitaristeille. Valmiita tehdasohjelmia on 100 ja muistipaikkoja omille soundeille toinen mokoma. Tarvittaessa G-Major toimii luonnollisestikin myös normaalina studiomultiefektinä. Mukana on kuitenkin monia kitaristiystävällisiä toimintoja kuten mm. kromaattinen viritysmittari ja kytkintoiminto, jolla saa vaihdettua tavallisen kitaravahvistimen kanavaa. Jopa nelikanavaisen vahvistimen ohjaaminen on mahdollista G-Majorista käsin ilman, että itse vahvistimessa on midiominaisuuksia. Midipedaalin avulla onnistuu soittimen virittäminen hiljaisuuden vallitessa ja soundeihin saa rakennettua esimerkiksi jopa 10 dB:n boostin, jolla soolot varmasti kuuluvat - kitarahan on kuningassoitin kuten tiedämme. Tällaisten mukavuuksien lisäksi G-Majorissa on luonnollisestikin myös kitarakäyttöön hyvin sopivia efektejä kuten mm. kaikuja, viiveitä, chorus, flanger, tremolo ja phaser. Toisella datapyörällä säädetään sitten efektien miksaussuhteet ja efektin voimakkuus suhteessa kuivaan signaaliin. Kaikki G-Majorin efektiryhmät saa päälle yhtäaikaa, ja sen myötä muinaisuudesta tuttu eri efektiketjujen selaus on kuollut ja kuopattu syvälle. Syvältähän sellaiset olivatkin. Etulevyn painikkeilla pääsee myös näppärästi käsiksi eri midiasetuksiin ja muihin yleistoimintoihin. Laitteen käyttöliittymä on mielestäni fiksu ja helpon oloinen. Koneeseen pääsee hyvin sisälle ilman manuualiakin, jos vain on hiukkasenkin kokemusta multipaavoista. Soundeista laatu selviää Tämä on tietysti se tärkein pohdinnan aihe tässäkin laitteessa. Ensinnäkin sanottakoon, että G-Major ei tuhoa eikä väritä alkuperäistä kitaran soundia. Siinä on hyvä kivijalka, jonka päälle rakentaa. Laitteen oma kohina on hyvin vähäistä, joten toinen perusasia on mallikkaasti kunnossa. Kun efektitkin ovat mielestäni hyviä, voi pakettia pitää kaikinpuolin onnistuneen. Seuraavassa hiukan yksityiskohtaisempia kuvauksia suosikkimausteista. Kaiku on ainakin meikäläiselle kaikkein tärkein efekti ja tässä on nyt tarjolla neljä erilaista tyyppiä: jousikaiku (spring), halli (hall), huone (room) ja levy (plate). G-Majorin kaiut ovat mielestäni todella hyviä. Pienestä ambienssista suureen halliin tilavaikutelma on luonteva ja kaiut vaimentuvat nätisti ja sävyt ovat kauniita. Säätöjä on tarjolla paljon sekä yleisilmeen työstöön että sitten pikkutarkkaan hiomiseen. Asetukset saa kohdalleen vähällä ruuvauksella ja toisaalta pilkunnyplääjät ovat myös varmastikin tyytyväisiä tähän koneeseen ja sen suomiin mahdollisuuksiin. Toinen ratkaisevan tärkeä mauste on viive, ja tällä osastolla on tarjolla kolme delay-ohjelmaa: ping pong, dynamic ja dual. Viiveaikaa löytyy aina 1 800 ms saakka ja tämäkin efektimaailma on todella hyvä. Muokkausparametrejä löytyy runsaasti ja esimerkiksi bassoa ja diskanttia voi leikata erikseen. Delayn toisto on selkeä rajuillakin asetuksilla ja soinnin väri on kaunis ja luonteva. Suotimien avulla voidaan jäljitellä nauhakaikua ja lisäksi filtterillä saa muuten hyviä funky-efektejä kuten autowah- tai envelope follower -tyylistä vatkutusta.
Oheinen ote on lainaus Jarmo Hynnisen kirjoittamasta
testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa
3/2002.
|
Moni
vanhan polven kitaristi saattaa mieltää multiefektien käytön hankalaksi.
Tietokoneiden tultua nyt kaikkialle on nouseva polvi varmaan hanakampi
käyttämään tällaisia monitoimilaitteitakin. Tietysti pedaaleissa on
oma viehätyksenä joka saattaa purra poikamaisiin toimintoihin vieläkin.
Mikä se onkaan hienompaa kuin kasa erivärisiä ja näköisiä laatikoita
poljettavana lattialla. Räkkilaite vilkkuvine valoineen saattaa tuntua
semmoisen rinnalla liian tiedemiesmäiseltä. Joka tapauksessa TC Electronic
on pyrkinyt tekemään G-Majorin käyttöliittymältään sellaiseksi, että
kitaristinkin siitä pitäisi selvitä. Sadasta presetistä kolme on jopa
basisteille suunniteltuja, joten tämän pitäisi vakuuttaa mielet siitä
että vermettä oppii käyttämään kuka vaan. Ja täytyy sanoa, että käyttöliittymä
on mielestäni onnistunut. Jokaiselle efektiryhmälle on etulevyssä omat
painikkeensa, joilla ne saadaan kytkettyä päälle tai pois. Kaksoisnäpäyttämällä
painiketta päästään sitten muokkaamaan soundiparametrejä. Tässä apuvälineeksi
tulee kaksiosainen datapyörä, jonka ulommalla renkaalla selataan parametreja
ja sisemmällä säädetään.