| |
Teksti: Martin Berka
Niin kaiku vastaa... vastaa... vastaa Line6 on paaluttaa nyt itselleen aivan uutta valtausta räkkikaluston puolella. Tutkittavaksi saatiin kaksi tuoretta viipaletta: kaiku- ja viivelaitteita mallintava Echo Pro ja suodinefekteihn erikoistunut Filter Pro. Vermeet soveltuvat vaikka kitaristin, kosketinsoittajan tai studion laiteräkkiin. Kumpaakin myllyä voi ohjata joko etulaidan napeilla ja potikoilla tai midin avulla. Echo Pro on mainio yhdistelmä digitaalitekniikan suomia huimia mahdollisuuksia ja selkeätä käyttöpintaa. Jos minkäänlaista kokemusta viivelaitteista on tarttunut hyppysiin aiemmin, ei tämän myllyn kanssa mene sormi suuhun. Etulevyn vasemmassa reunassa ovat sekä tulevan että lähtevän signaalin tasonsäädöt ja niiden vieressä kaksi led-pylvästä, joilla ilmaistaan tulosignaalin tasoa. Laite on toteutettu niin, että takalaidan jakkiin voi kytkeä suoraan sähkökitaran tai mikserin aux-syötöstä poimitun signaalin. Kolme taustavalaistua painokytkintä ovat nekin yksiselitteisiä, huolehtien efektin päälle/pois-kytkeytymisestä, midi/system-tilaan siirtymisestä ja asetusten tallentamisesta. Eri efektiohjelmat noukitaan muistista esille kiertokytkimellä, jonka vasemmalle puolelle jäävä kahden numeron led-näyttö kertoo kulloisenkin ohjelman numeron. Valintanamikka tunnistaa kääntöliikkeen voimakkuuden, joten hieman painokkaammin käännettäessä ohjelmanumerot alkavat sitten vilistä tiuhempaan. Seuraava kiertokytkin onkin toiminnan kannalta oleellisin, sillä kun valitaan varsinainen malli, jonka mukaan efekti muodostuu. Mallin mukana vaihtuvat myös osa niistä parametreista, joita kulloinkin voi säätää etulaidan muilla hanikoilla. Näytön alla on kolme painokytkintä, joista ensimmäisellä valitaan ruutuun viiveajan lukema joko millisekunteina, tempona tai nuottiarvona. Seuraava näppäin on Tap Tempo -nappi, joka mittaa kahden painalluksen välisen ajan ja siirtää sen suoraan viiveen pituudeksi. Kolmas näppäin taas ohittaa kaikki muistiin tallennetut viiveaikojen asetukset ja käyttää vain kulloinkin ruudussa näkyvää asetusta vaikka ohjelmaa vaihdettaisiinkin. Edellisten lisäksi kussakin ohjelmassa on sitten kaksi eri parametria, joita voi muuttaa. Nämä parametrit vaihtuvat aina sen mukaan, millainen ohjelma on kyseessä. urkulegendoja mallintavasta B4-softaperillisestä tunnetut Native Instrumentsin gurut ovat taas tarttuneet härkää siekailematta sarvista. Tietokoneajan ensimmäisen täysimittaisesti FM-synteesiä hyödyntävän softasynan roolimallina on kaikkien taajuusmodulaatiosyntikoiden äiti Yamaha DX7. FM7-softauutuus kopioi ohessa myös Yamahan legendaarisen kosketinsoittimen seuraajien ja rinnakkaismallien (kuten DX7II, DX21 ja TX-sarja) toimintoja ja ominaisuuksia. Silkan imitoinnin lisäksi voi odottaa FM7:n osaavan paljon muutakin, onhan aikaa DX:ien päivistä vierähtänyt parikymmentä vuotta. Ja hupia löytyy vielä pinnan alta lisää. Jos käytössä on jokin midiohjain tai expressio-pedaali, pääsee sen avulla morfailemaan samasta ohjelmasta muovatun kahden eri version välillä. Tällä tavoin voi tehdä lennossa kevyttä sävyttelyä muuntelemalla esimerkiksi choruksen modulaatiosyvyyttä tai sitten voi tuottaa todella radikaaleja muutoksia säätämällä esimerkiksi toistokertojen lukumäärää, viiveaikaa tai vaikka bittiresoluutiota soiton aikana. Sopivan midi-ohjaimen, sekvensserin tai koskettimiston avulla pääsee suoraan käsiksi kaikkiin säädettäviin parametreihin ja näppäintoimintoihin. Polkimella voi sitten vaikka käynnistää ja pysäyttää fraasisamplerin luupin. Luonnollisesti ohjelmien vaihto sujuu tällä tavoin myös. Echo Pron saa myös tahdistettua midi-kelloon viiveiden rytmittämiseksi.
Oheinen ote on lainaus Martin Berkan kirjoittamasta
testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa
3/2002.
|
