| |
Teksti: Martin Berka, Kuva: Pekka Väänänen
Timanttien jäljillä Custom-kitaroiden tiennäyttäjänä 1970-luvulla elintilansa raivannut Schecter on nykyisin suosittu vaihtoehtorokkareiden soitinvalmistaja, jonka edullisesta korealais-amerikkalaisesta Diamond-sarjasta otimme koesoittoon kaksi kitaraa ja yhden basson. Schecterin C-sarja on valmistajansa perinteisempää antia, jossa yhdistyvät Gibson-tyyliset materiaalit Fender-vaikutteisiin muotoihin ja voisipa tulosta luonnehtia myös vihjaamalla PRS:n suuntaan. Nyt kokeiluun saatu C-1 on koristeltu näyttävästi otelautaan upotetulla viiniköynnöksellä, josta joko pitää tai sitten ei. Yhtä kaikki, upotus on tehty huolellisesti ja koristekuviot istuvat sijoillaan täsmällisesti. Muut C-sarjan mallit on valmistettu liimakiinnitteisellä kaulalla, mutta C-1 on saanut omakseen läpi rungon yhtenäisenä puuna ulottuvan kaularakenteen. Kolmesta vaahteraviipaleesta ja kahdesta pähkinäpuusiivusta kokoon liimatun kaulapuun kylkeen on liitetty mahonkiset lisäpalat, joilla runkoon on saatu kaivattu leveys. Rakenne on tuttu bassoista, joissa Rickenbacker oli aikoinaan 4000-sarjansa kera asialla ensimmäisten joukossa. Kitarapuolella tällainen rakenne ei ole aivan yhtä yleinen, mutta eräs nimekkäimmistä läpi rungon kulkevan kaulan omaavista kitaroista lienee Gibsonin Firebird. Ruusupuisen otelaudan reunat onkin sitten ihan oikeasti listoitettu ja 24 nauhaa on asennettu paikoilleen ja viimeistelty huolellisesti. Muotoilu sallii sooloilun ylimmille nauhoille erittäin sujuvasti - kiitos yhtenäisen kaulapuun, johon ei ole tarvinnut jättää soittamisen kannalta ylimääräistä, mutta kaulan ja rungon liitoskohtaa tavallisessa konstruktiossa tukevaa materiaalia. Sutjakka lienee oikea sana kuvaamaan kaulan ja rungon yhtymäkohtaa. Groverin virittimet ovat kullattuja samoin kuin Schecterin omaa mallia oleva talla, joka on epäilemättä saanut innoituksensa perinteisestä Tune-O-Matic-systeemistä. Tässä tapauksessa rakenteen nimi on TonePros ja juju on siinä, että kielisilta on lukittu korkeudeltaan säädettäviin kannatintolppiin kahdella kuusiokoloruuvilla. Valmistajan mukaan tämä antaa sekä paremman soinnin että takaa sen, ettei kielisillan asento muutu kieliä vaihdettaessa tms. Esikuvastaan C-1:n paketti eroaa myös siinä suhteessa, että perinteisen palkkimaisen peräkappaleen sijasta kielet pujotetaan paikoilleen rungon läpi. Mikrofoneiksi
Schecter on valinnut kaksi Seymour Duncanin humbuckeria, Jazz-mallin
kaulan puolelle ja JB-mallin tallan luo. Mikrofonien signaalia voi säätää
passiivisten volume- ja tone-potikoiden avulla, mutta varsinainen perussävy
löytyy viisiasentoisella kytkimellä, joka tarjoaa varsin mielenkiintoisia
kytkentöjä. Kytkimen ääriasennoista löytyy
vaihtoehtoisesti joko kaula- tai tallamikki yksinään humbucker-muodossa.
Kolme väliin jäävää pykälää
perustuvat kaikki puolitettuihin mikrofoneihin. Tarjolla on kapeaa sointia
kummankin mikrofonin kaulanpuoleiset kelat keskenään rinnan
kytkettyinä tai sitten sama kirkkaampana versiona eli kummankin
mikrofonin tallanpuoleiset kelat rinnan kytkettyinä. Keskimmäinen
asento tarjoilee puolestaan kummankin mikrofonin kaulanpuoleiset kelat
sarjaan kytkettyinä, jolloin sointi on leveimmillään. Oheinen ote on lainaus Martin Berkan kirjoittamasta
testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa
3/2003.
|
Schecter
C-1:n tapauksessa kaulan puut ovat helposti nähtävissä
läpikuultavan lakkapinnan alta ja ulkoasua voisi kuvailla sanalla
juhlava.Etenkin kun rungon mahonkipohjan ylle on vielä erikseen
liimattu toisiinsa syykuvioiltaan sovitetut eläväiset vaahterakannen
puoliskot. Koko komeuden kruunaa valmistajan vintage-sunburstiksi kutsuma
kolmisävyinen väri, jossa aivan kannen reunaan on jätetty
kirkas lakkavyöhyke luomaan illuusiota reunalistoituksesta.