| |
Teksti: Jarmo Hynninen
Mesa pistää paremmaksi... MesaBoogie ei vahvistinmerkkinä juuri esittelyjä kaipaa. Onhan Randall Smithin pyörittämä vahvistinpaja jo yli 30 vuoden ajan ollut erittäin tunnettu kitaristien keskuudessa. Vuosi vuodelta on tuotu esiin uusia innovatiivisia vahvistinmalleja, mutta samaanaikaan myös monet vanhoista malleista nauttivat yhä edelleen niin vankkaa suosiota, etteivät ole joutuneet mappi ö:hön keräilyharvinaisuuksiksi, vaan yhä kansa niitä vaatii. Ja kyllähän kansa tietää... Mittavasta Mesa-arsenaalista saimme kokeiluun uudet ”budjettiluokan” kombot: F-30 ja F-50. F-30 ja F-50 ovat kuin veljeksiä, joissa on paljon yhdennäköisyyttä ja -kuuloisuutta. Aloitamme arvion pikkuveljestä eli siis F30-kombosta. Tehoa vahvistimessa on 30 wattia ja päätteen voimana on kaksi EL84-putkea. Kotelo on tyypillinen, takaa puolivälistä ylöspäin avoin. Mittasuhteet ovat samat, kuin vanhassa Mark III:n ja Mavericin koteloissa, jotka ovat allekirjoittaneelle tuttuja. F-30 on varustettu yhdellä 12-tuumaisella Celestion Vintage 30 -kaiuttimella ja etuasteessa on neljä 12AX7-putkea. Paketti painaa 22 kg ja näin ollen voimme puhua vielä kohtuullisen miellyttävästä roudattavuudesta. Vahvistimen mukana toimitetaan jalkakytkin, jolla pystyy vaihtamaan kanavia ja kytkemään särökanavan Contour-sävytyksen sekä kaiun päälle ja pois. Lähtöliitäntöjen puolelta löytyy äänitykseen tai kuulokekuunteluun tarkoitettu jakki.Tarjolla myös vahvistimen rinnalle kytketty laadukas efektilenkki mix-säädöllä. Isomman kaapin potkua kaipaaville on tarjolla kaksi neljän ohmin ja yksi kahdeksan ohmin kaiutinlähtö. F-30:n käyttö on hyvin selkeätä. Molemmilla kanavilla on kokonaan omat säätimensä, eikä monimutkaisuuksia juuri ole. Ellei sellaiseksi sitten laske gain-potikkaa, johon intregroitu nostokytkin aktivoi bright-toiminnon. Puhtaalla kanavalla middle-potikka taas alkaa vaikuttaa säröytymiseen noin kello 14 kohdalla, johon asti se käyttäytyy kuten normaali middle-potikka yleensä. Oheinen teksti on ote Jarmo Hynnisen kirjoittamasta artikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffi-lehden painetussa versiossa. Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut
myymälät kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan
kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
|
F-30 puhdas
kanava on onnistunut soundillisesti ja se on kokeilemieni Mesojen kärkipäätä
puhtaiden soundien osalta. Jouduin omistamieni Mesa Mavericin ja Mesa
Rectoverbin lisäksi ottamaan referenssikoneeksi puhtaiden osalta
vielä Fenderin Prosonicin. Mesani olivat siinä vaiheessa jo
pudonneet rinnalta, vaan miten käy Fenderin? Kuulohavaintojeni
perusteella Mesa ylti miltei Fenderin tasolle, mutta mielestäni
jäi aavistuksen kuitenkin. Tämä on erinomainen saavutus
ja pidän Mesan F-30:n puhdasta soundia oivallisesti onnistuneena.
Puhtaalta kanavalta löytää myös middle- ja gain-potikoiden
yhteispelillä kevyen, bluesiin ja rokkiin sopivan ”crunch”-tyylisen
roson, joka toimi yllättävän hyvin testikitaroillani.
Jotka muuten olivat tällä kerralla PRS Singlecut (humbuckerit)
ja Flying Finn (yksikelaiset). Havaintojeni mukaan Mesa on nyt edistynyt
tässäkin soundityypissä, sillä ainakaan omat Maveric-
ja Rectoverb-komboni eivät ole tässä lajissa ollenkaan
parhaimmillaan. Ero näihin oli selkeä. Arvostan F-30:n puhtaassa
kanavassa sitä, että tarvittaessa se säilyy selkeän
puhtaana kovemmallakin väännöllä. Monessa kokeilemassani
vahvistimessa puhdas kanava alkaa (tarkoituksellisesti?) särkeä
yllättävän pian. Mesassa se kuitenkin säilyy selkeän
puhtaana lujallakin voluumilla ja niinpä kantripikkauksesta, jatsista
ja funk-komppeista pitävänä arvostan tätä ominaisuutta
paljon. Ja kuin bonuksena, löytää F-30:stä nyt sitten
myös hyvän kevyenkin särön.